Tarkoituksenani oli jo aiemmin pj-kauden alettua jatkaa tänne blogiin kirjoittamista, mutta toistaiseksi se on jäänyt. Moni on tullut nykäsemään hihasta ja kyselemään, miten vuosi on lähtenyt KY:llä käyntiin - ja voin kyllä sanoa, että aivan loistavasti. Omia odotuksiani tämä on ainakin vastannut - työt ovat juuri niin mielenkiintoisia kuin odotinkin (jopa enemmän) ja hallituksesta on todella hioutumassa aivan mahtava porukka.
Tiesin jo vuoden alussa, että varmasti tulee eteen tilanteita, joissa joutuu tekemään rankkojakin priorisointeja oman työmäärän suhteen (jotain on melkoisen työmäärän takia pakko välillä jättää tekemättä), mutta silti se, miten paljon joutuu priorisoimaan KY:n tulevaisuuden kustannuksella muita asioita, on kyllä yllättänyt.. mutta, mitäpä sitä ei tekisi sen eteen, että KY on olemassa jatkossakin ja kauppatieteen opiskelijoiden asiat on kohdallaan. 
Alla mun vj-puhe, siitä pääsette ehkä vähän fiilikseen siitä minkälaista KY:llä on toimia ja minkä eteen sitä tänä vuonna aherretaan. (Vuosijuhlatoimikunta - kiitokset vielä kerrassaan onnistuneista vuosijuhlista!)
Arvon rehtori, arvon vararehtorit, arvon kunniajäsenet, hyvät kutsuvieraat, honoured guests, hyvät naiset ja herrat, ja ennen kaikkea, rakkaat KY:läiset,
Minulla on ilo ja kunnia toivottaa teidät tervetulleeksi juhlistamaan Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan 97-vuotista historiaa. Perinteisesti tervehdyssanat päättyvät erilaisiin mukavan illan toivotuksiin. Haluan kuitenkin päättää tämän, lyhyen, puheen, hiukan toisella tapaa, joten toivotan jo tässä vaiheessa teille kaikille mitä riemukkainta vuosijuhlailtaa. Ottakaamme illasta (ja yöstä) kaikki irti.
Olen itse jo neljättä vuotta mukana juhlistamassa rakkaan ylioppilaskuntamme vuosipäivää. KY:n kuorojen esiintymiset, erilaisten tunnustusten jako KY:llä ansioituneille ja aivan fantastiset jatkot silliksestä puhumattakaan kuuluvat juhliimme. Täytyy todeta, että tilaisuus on muuttunut vuosi vuodelta koskettavammaksi. On kerrassaan mahtavaa jälleen kerran seurata tätä juhlahumua, jossa oikeastaan paljastuu KY:n syvin olemus – aito KY-henki.
Mistä tämä KY-henki sitten syntyy? Miten sitä voidaan vastaisuudessakin vaalia? Minkälaisena minä näen meidän oman KY:mme?
KY on avoin ja hyväksyvä, mutta myös erittäin tiivis yhteisö. KY:llä jokainen voi – halutessaan – löytää oman paikkansa ja oman henkisiä ihmisiä. Se, mikä kaikkia KY:n toimijoita kuitenkin yhdistää, on tavoite toteuttaa yhdessä jotain hienoa, joskus jopa elämää suurempaa. KY:llä vietettyjen vuosien aikana on ollut uskomatonta ja mahtavaa nähdä, kuinka hyvinkin erilaiset ihmiset puhaltavat yhteen hiileen kyltereiden paremman tämän päivän luomiseksi. Kaikesta tästä huolimatta, minulle KY on antanut ennen kaikkea kultaakin kalliimpia ihmissuhteita. Vaikka minunkin KY-aika jää jossain vaiheessa taakse (herra rehtori, lupaan vielä valmistua), tänä aikana saamani ystävät kestävät varmasti läpi elämän.
KY on ainutlaatuinen yhteisö, ja visionamme on olla maailman paras ylioppilaskunta. Sitä mielestäni olemmekin. Mikä KY:stä sitten tekee niin ainutlaatuisen? Kaksi asiaa: ihmiset ja mahdollisuudet.
Ihmiset, kulloisenkin aikakauden toimijat, ovat KY:n sydän. Ilman heitä, eli ilman teitä, KY ei olisi oikeastaan yhtään mitään. Ihmiset luovat KY-hengen, joka syntyy tekemisen kautta. Yksi arvoistamme onkin tekemisen meininki. Porukalla tekeminen on KY:n parasta antia. Mikä sen parempaa, kun toteuttaa mitä erilaisempia projekteja mahtavien ihmisten seurassa, välillä nauraen vedet silmissä ja välillä puurtaen yön pimeinä tunteina? Tästä erinomainen esimerkki on KY:n speksi ja sen tekijät – intensiivisen yhteistyön tuloksena syntyy mahtava show, josta katsojillekin välittyy työryhmän mieletön me-henki. Tämä ei olisi mahdollista ilman KY-henkeä.
Mahdollisuudet, ovat toinen osa KY:n ainutlaatuisuutta. Tarjoamme jäsenillemme paitsi erilaisia palveluja ja tapahtumia, myös mahdollisuuksia. Kuka tahansa voi lähteä KY:n toimintaan mukaan. Jokainen KY:läinen voi muokata toimintaa haluamakseen. KY:llä voi tutustua kirjavaan joukkoon uusia ihmisiä. KY:llä voi oppia, monien mukaan jopa huomattavasti enemmän kuin oikeassa koulutuksessa. KY:llä voi oikeastaan tehdä ihan mitä vaan, jos vain uskaltaa tarttua tilaisuuteen.
Sekä Helsingin kauppakorkeakoulu että sen ylioppilaskunta tulevat seuraavan puolentoista vuoden aikana läpikäymään merkittäviä muutoksia kohutun innovaatioyliopistohankkeen seurauksena. Yhdessä teekkareiden ja taideopiskelijoiden kanssa saamme varmasti aikaan jotain suurta.. ehkäpä jopa Suomen vaikutusvaltaisimman ylioppilaskunnan.
Koen kuitenkin tärkeänä säilyttää uuden ja yhteisen rinnalla myös tämän hengen ja tunnelman, jotka voi aistia tänäkin iltana.
Tähän emme kuitenkaan tarvitse omaa ylioppilaskuntaa - yhteisömme ei lakkaa olemasta, vaikka KY menettääkin ylioppilaskunta-aseman. Olemme monta kertaa KY:llä keskustelleet siitä, minkälainen muutos nyt on tapahtumassa. Hiukan perspektiiviä saa, kun huomioi, että tämä ei itse asiassa edes ole ensimmäinen kerta, kun KY:n oikeudellinen asema muuttuu. Jos tarkkoja ollaan, niin KY on ollut julkisoikeudellisen aseman omaava ylioppilaskunta vasta 70-luvun puolivälistä asti. Olemme siis olleet nykymuotoinen ylioppilaskunta vasta reilut kolmekymmentä vuotta. Lisäksi nimemme on ehtinyt lähes satavuotisen historian aikana muuttua useampaan otteeseen. Olomuotomme ehkä muuttuu, mutta ihmiset, ja se antaumus, jolla KY:llä toimitaan, tulee varmasti pysymään. Tälle kaikelle on jatkossakin oltava vakavarainen yhteisö.
Hyvä juhlaväki! Haluan, että tänään juhlimme paitsi KY:n historiaa, myös tulevaisuuttamme. Mitä tahansa tulevaisuus tuokaan tullessaan, niin kauan kuin tuota aiemmin kuvattua KY-henkeä löytyy, KY on olemassa. Rakkaat ystävät, meidän KY ei kuole koskaan.
Nostakaamme malja KY:lle ja KY:n tulevaisuudelle!